Tuohtuneiden taloustieteilijöiden manifesti – näennäiset tosiasiat 1 & 4

28 Dec

Toisena näytepalana julkaisemme kaksi ”pseudofaktaa” kriisikirjan Tuohtuneiden taloustieteilijöiden manifestista. Ensimmäinen faktoista käsittelee finanssimarkkinoiden tehokkuutta ja jälkimmäinen julkisen velan alkuperää.

Näennäinen tosiasia n:o 1: Finanssimarkkinat ovat tehokkaat

Nykyisin kaikille näyttää olevan itsestään selvää, että finanssimarkkinat ovat ratkaisevassa asemassa kaiken taloudellisen toiminnan kannalta. Tämä on seurausta pitkästä kehityskulusta, joka alkoi 1970-luvun lopulla. Mitattiinpa tätä kehitystä millä tahansa mittarilla, kyseessä on selkeä sekä määrällinen että laadullinen murros aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Finanssimarkkinoiden paineessa kapitalismin suhdekokonaisuuden sääntely on muuttanut perusteellisesti muotoaan ja synnyttänyt ennennäkemättömän kapitalismin muodon, jota on nimitetty »rahavetoiseksi kapitalismiksi», »finanssikapitalismiksi» tai »uusliberaaliksi kapitalismiksi».

Näiden muodonmuutosten teoreettinen perustelu nojautuu oletukseen markkinoiden tehokkuudesta. Tämän oletuksen mukaan on ensisijaisen tärkeää kehittää finanssimarkkinoita siten, että varmistetaan niiden mahdollisimman vapaa toiminta, sillä ainoastaan vapaat markkinat mahdollistavat pääoman tehokkaan kohdentumisen. Viimeisten reilun 30 vuoden aikana on härkäpäisesti harjoitettu politiikkaa, joka noudattaa juuri tätä suositusta. Politiikan pyrkimyksenä on ollut luoda maailmanlaajuisesti yhtenäiset finanssimarkkinat, jolla kaikki toimijat (yritykset, kotitaloudet, valtiot ja rahoituslaitokset) voivat vaihtaa mitä tahansa arvopapereita (osakkeita, obligaatioita, velkakirjoja, johdannaisia ja valuuttoja) kaikilla mahdollisilla maturiteeteilla (lyhytaikaisia, keskipitkiä ja pitkäaikaisia). Finanssimarkkinat ovat näin alkaneet yhä enemmän ja enemmän muistuttaa oppikirjojen »kitkattomia markkinoita»: talousdiskurssi on onnistunut siis luomaan todellisuutta. Kun markkinat ovat kehittyneet aina vain »täydellisemmiksi» vallitsevan taloustieteen hahmottamassa merkityksessä, analyytikot ovat olettaneet finanssijärjestelmän muuttuneen samalla entistä vakaammaksi. »Suuren kohtuullisuuden» aikakausi (Yhdysvaltojen vuosina 1990–2007 kokema talouskasvun kausi, jonka aikana palkat eivät kuitenkaan nousseet) näytti vahvistavan tätä oletusta.

Vielä tänäänkin g20-johtajat uskovat finanssimarkkinoiden olevan oikea ja hyvä mekanismi pääoman kohdentamiseen. Finanssimarkkinoiden ensisijaisuus ja yhtenäisyys ovat ja pysyvät finanssisalan uuden sääntelyn pääasiallisina tavoitteina. Kriisiä ei ole tulkittu sääntelemättömien markkinoiden logiikan väistämättömäksi seuraukseksi, vaan sitä on selitetty pikemminkin epärehellisyydellä ja vastuuttomuudella, joka oli mahdollista useille eri toimijoille hallitusten harjoittaman heikon valvonnan vuoksi.

Nykykriisi on kuitenkin osoittanut, etteivät markkinat ole tehokkaat, eivätkä ne mahdollista pääoman tehokasta kohdentumista. Tämän tosiasian seuraukset ovat sääntelyn ja talouspolitiikan kannalta valtaisat. Tehokkuuden teoria perustuu siihen oletukseen, että sijoittajat etsivät ja löytävät luotettavimman informaation rahoituksesta kilpailevien hankkeiden arvosta. Tämän teorian mukaan markkinahinta heijastaa tarkasti sijoittajien odotuksia ja yhdistää kaiken saatavilla olevan informaation, joten se on myös hyvä arvio arvopapereiden todellisesta arvosta. Siihen oletetaan tiivistyvän kaikki se tieto, jota tarvitaan paitsi taloudellisen toiminnan, myös yhteiskuntaelämän ohjaamiseksi. Näin ollen pääoma investoidaan kaikkein tuottoisimpiin hankkeisiin ja vähemmän kannattavat jäävät syrjään. Tämä on tehokkaiden markkinoiden teorian keskeisin ajatus: finanssikilpailu tuottaa itsestään hintoja, jotka ovat luotettavia signaaleja investoijille ja siten taloudellisen kehityksen tehokkaita oppaita.

Nykyinen kriisi on vahvistanut ne lukuisat kriittiset näkemykset, jotka ovat kyseenalaistaneet tämän oletuksen. Finanssikilpailu ei välttämättä tuota kohtuullisia hintoja. Vielä tätäkin pahempaa on, että finanssikilpailu aiheuttaa usein epätasa painoa sekä johtaa liioiteltuihin hintoihin ja järjettömiin heilahteluihin, talouskupliin.

Tehokkaiden finanssimarkkinoiden teorian suurin puute on siinä, että se katsoo perushyödykkeiden ja –palveluiden markkinoita koskevan teorian olevan suoraan sovellettavissa finanssituotteisiin. Hyödykkeiden ja palveluiden markkinoilla kilpailu on osittain itseään sääntelevää niin kutsutun kysynnän ja tarjonnan »lain» mukaisesti: hintojen noustessa tuottajat lisäävät tarjontaa ja kuluttajat vähentävät kysyntää. Seurauksena hinta laskee ja palaa takaisin tasapainoon. Toisin sanoen palauttavat voimat pyrkivät hintojen noustessa hidastamaan tätä nousua ja kääntämään sen laskuun. Kilpailu tuottaa niin sanotun »negatiivisen takaisinkytkennän» eli se synnyttää voimia, jotka vaikuttavat hintoihin vastakkaiseen suuntaan. Tehokkuuden idea syntyy siitä, että tämän mekanismin oletetaan pätevän suoraan myös rahoitusmarkkinoilla.

Finanssimarkkinoilla tilanne on kuitenkin aivan toinen. Hinnan noustessa kysyntä ei useimmiten suinkaan laske vaan päinvastoin nousee. Realisoituna hinnannousu tarkoittaa kasvanutta tuottoa arvopaperin haltijalle. Hinnannousu houkuttelee siis uusia ostajia, jotka vahvistavat nousukehitystä entisestään. Lupaukset bonuksista ajavat välittäjiä vahvistamaan tätä kehitystä edelleen. Tätä jatkuu aina siihen ennakoimattomaan mutta väistämättömään pisteeseen saakka, jolloin odotukset kääntyvät laskuun ja romahdus tapahtuu. Tämänkaltainen laumakäyttäytyminen on sarja »positiivisia takaisinkytkentöjä», jotka pahentavat epätasapainoa entisestään. Keinottelukupla muodostuu hintojen kumulatiivisesta ja itseään ruokkivasta noususta. Tällainen kehityskulku ei suinkaan tuota kohdallisia vaan pikemminkin epäkelpoja hintoja.

Tästä seuraa, ettei finanssimarkkinoiden hallitseva asema voi johtaa minkäänlaiseen tehokkuuteen. Pikemminkin se on pysyvä epävakauden lähde, kuten kuluneen kahdenkymmenen vuoden keskeytyksetön talouskuplien sarja on osoittanut. Talouskuplat ovat koskeneet niin Japania, Kaakkois-Aasiaa, IT-alaa, kehittyviä markkinoita kuin myös kiinteistöjä ja arvopaperistamista. Taloudellinen epävakaus näkyy vaihtokurssien ja osakemarkkinoiden valtavina heilahteluina, joilla ei ole vastinetta talouden perusteissa. Tämä finanssialalla syntyvä epävakaus leviää reaalitalouteen lukuisten eri mekanismien kautta.

Finanssimarkkinoiden tehottomuuden ja epävakauden vähentämiseksi ehdotamme seuraavaa neljää toimenpidettä:

Toimenpide 1: Finanssimarkkinat ja rahoitustoiminta on erotettava toisistaan. Tämä estää pankkien itsenäistä keinottelua ja ehkäisee talouskuplien ja romahdusten leviämistä.

Toimenpide 2: Epävakautta aiheuttavaa keinottelua vähennetään valvomalla pääomaliikkeitä ja verottamalla rahaliikennettä.

Toimenpide 3: Finanssikauppaa rajoitetaan niin, että se vastaa reaalitalouden todellisia tarpeita (esimerkiksi cds:iä eli luotto riskinvaihtosopimuksia myytäisiin ainoastaan niille, jotka todella myös omistavat vakuuttamansa arvopaperit).

Toimenpide 4: Meklareiden palkkioille on asetettava katto.

* * *

Näennäinen tosiasia n:o 4: Julkisen velan kasvu on seurausta liiallisesta kulutuksesta

Michel Pébereau, yksi Ranskan pankkijärjestelmän »kummisedistä», kuvasi eräässä virallisessa tilanne raportissa Ranskaa vuonna 2005 julkiseen velkaansa kuristuvaksi maaksi, joka uhraa tulevat sukupolvensa antautumalla holtittomaan julkiseen kulutukseen. Mediassa velkaantuva valtio yhdistetäänkin usein mielikuvaan yli varojensa juopottelevasta perheenisästä. Julkisen velan viimeisin räjähdysmäinen kasvu niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa johtuu kuitenkin julkisen tuhlailun sijaan finanssi alan pelastusoperaatioista ja vuonna 2008 pankki- ja finanssikriisinä alkaneesta taantumasta. Euroalueen keskimääräinen budjettialijäämä oli ainoastaan 0,6 prosenttia BKT:sta vuonna 2007, mutta vuonna 2010 kriisin myötä se nousi
7 prosenttiin. Julkinen velka nousi samana aikana 66 prosentista 84 prosenttiin BKT:sta.

Julkisen velan kasvu oli Ranskassa ja monissa muissakin Euroopan maissa ennen taantumaa kohtuullista eikä se ollut pääosiltaan seurausta julkisten menojen kasvusta. Itse asiassa 1990-luvun alkuvuosista lähtien julkisten menojen määrä suhteessa BKT:hen on Euroopan unionissa ollut joko vakaata tai laskenut. Syynä oli valtioiden tulojen väheneminen. Tämä on seurausta heikosta talouskasvusta kyseisenä aikana sekä siitä veropoliittisesta vastavallankumouksesta, jota valtaosa maiden hallituksista on ajanut viimeisen 25 vuoden aikana. Pidemmällä aikavälillä tämä verotuksen vastavallankumous on ylläpitänyt ja ruokkinut velan kasvua taantumasta toiseen. Ranskassa hiljattain julkaistussa parlamentin raportissa arvioidaan kymmenen viime vuoden aikana tehtyjen veronalennusten kohonneen 100 miljardiin euroon vuonna 2010 ilman, että vapautuksia sosiaaliturvamaksuista (30 miljardia) tai muita »verokustannuksia» on otettu huomioon. Kun verotuksen yhtenäistäminen on epäonnistunut Euroopassa, valtiot ovat heittäytyneet verokilpailuun laskemalla yritysverotusta sekä korkeiden tulojen ja varallisuuden verotusta. Vaikka painopisteet vaihtelevat maittain, lähes kaikkialla Euroopassa viimeisten 30 vuoden aikana tapahtunut julkisen alijäämän ja velkasuhteen kasvu ei pääasiallisesti johdu julkisen kulutuksen kasvusta. Tämä diagnoosi avaa väistämättä muitakin ratkaisuväyliä kuin kyllästymiseen asti toistetut mantrat julkisten menojen leikkaamisesta alijäämien vähentämiseksi.

Todenperäisemmän keskustelun käynnistämiseksi julkisen velan syntyperästä ja siten myös sen ratkaisukeinoista esitämme seuraavan ehdotuksen:

Toimenpide 9: On suoritettava julkinen tilintarkastus julkisen velan alkuperän, velkapapereiden pääasiallisten haltijoiden ja lopullisten velkasummien selvittämiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: